Matkustelu loppui kuin seinään. Korona tuli ja vei samalla tulot, matkustelun ja innostuksen blogin pitämiseen. Olisiko nyt hyvä aika aloittaa alusta?
Kirjoittelu on vaikeaa pitkien kynsieni takia. Olen alkanut tekemään rakennekynsiä, mutten ole vielä uskaltanut ottaa yhtäkään tuntematonta asiakasta, vaan tehnyt niitä itselleni ja kavereilleni harrastusmielessä.
Matkakuume on kova. Välillä mietin vain kunpa voisin pakata tavarani, myydä kaiken muun ja muuttaa Espanjaan. Mistä sieltä saisi elannon? Ehkä rakennekynsistä jos niitä oppisi tekemään kunnolla. Välineet maksavat ja kynsien tekeminen on epävarmaa. Koulutus maksaa sitäkin enemmän.
Tunnen olevani hukassa. Nykyisen työni tunnit on ajettu minimiin ja työttömyyskassasta saatu raha on suhteellisen pieni, mutta kuitenkin sen suuruinen mikä ei kannusta tekemään hanttihommia nykyisen työni lisäksikään. Ainut järkevä vaihtoehto on tehdä kaiken tämän lisäksi rakennekynsiä ja saada muutama satanen lisätienestiä kuussa (hyvässä lykyssä). Toiminimen perustaminen pelottaa vielä eikä asunnossa ole tilaa kuin sohvalla makoiluun ja nukkumiseen. Miten tässä näin kävi?
Tarkoitukseni oli vielä vuosi sitten aloittaa yksinmatkustelu, saada paljon työkokemusta matkailualalta ja olla tänä päivänä vähintäänkin hotellialan ammattilainen, 5 eri matkakohdetta kiertänyt ja säännöllisesti bloggaava someosaaja. Nyt olenkin vain PMS-oireista kärsivä hukassa oleva nainen, joka väsyy yötöissä, ei saa mitään aikaiseksi vapaa-ajalla ja on aloittamassa terapian henkiseksi tueksi. Ehkä viimeinen on vaan hyvä asia ja satsaus tulevaisuuteen, mutta jokin tässä asetelmassa häiritsee aivan jatkuvasti.
Pitäisi liikkua, mutta ei saa tai pysty liikkumaan. Ei fyysisesti eikä enää henkisestikään. Elämän on pakko saada jatkua pian!
Kerttu