Ajatuksia matkustelusta ja naiseudesta

 

Matkustelu loppui kuin seinään. Korona tuli ja vei samalla tulot, matkustelun ja innostuksen blogin pitämiseen.  Olisiko nyt hyvä aika aloittaa alusta?

Kirjoittelu on vaikeaa pitkien kynsieni takia. Olen alkanut tekemään rakennekynsiä, mutten ole vielä uskaltanut ottaa yhtäkään tuntematonta asiakasta, vaan tehnyt niitä itselleni ja kavereilleni harrastusmielessä. 

Matkakuume on kova. Välillä mietin vain kunpa voisin pakata tavarani, myydä kaiken muun ja muuttaa Espanjaan. Mistä sieltä saisi elannon? Ehkä rakennekynsistä jos niitä oppisi tekemään kunnolla. Välineet maksavat ja kynsien tekeminen on epävarmaa. Koulutus maksaa sitäkin enemmän. 

Tunnen olevani hukassa. Nykyisen työni tunnit on ajettu minimiin ja työttömyyskassasta saatu raha on suhteellisen pieni, mutta kuitenkin sen suuruinen mikä ei kannusta tekemään hanttihommia nykyisen työni lisäksikään. Ainut järkevä vaihtoehto on tehdä kaiken tämän lisäksi rakennekynsiä ja saada muutama satanen lisätienestiä kuussa (hyvässä lykyssä). Toiminimen perustaminen pelottaa vielä eikä asunnossa ole tilaa kuin sohvalla makoiluun ja nukkumiseen. Miten tässä näin kävi?

Tarkoitukseni oli vielä vuosi sitten aloittaa yksinmatkustelu, saada paljon työkokemusta matkailualalta ja olla tänä päivänä vähintäänkin hotellialan ammattilainen, 5 eri matkakohdetta kiertänyt ja säännöllisesti bloggaava someosaaja. Nyt olenkin vain PMS-oireista kärsivä hukassa oleva nainen, joka väsyy yötöissä, ei saa mitään aikaiseksi vapaa-ajalla ja on aloittamassa terapian henkiseksi tueksi. Ehkä viimeinen on vaan hyvä asia ja satsaus tulevaisuuteen, mutta jokin tässä asetelmassa häiritsee aivan jatkuvasti. 

Pitäisi liikkua, mutta ei saa tai pysty liikkumaan. Ei fyysisesti eikä enää henkisestikään. Elämän on pakko saada jatkua pian! 

Kerttu

Täällä haluan joskus asua

Kukapa ei olisi joskus haaveillut asuvansa ulkomailla?

Vieraillessani eri maissa, on minullekin alkanut muodostumaan selkeä kärkikolmikko maista ja kaupungeista, joissa haaveilen joskus asuvani lyhyemmän pätkän, tai pidempään.

1. Espanja

Olemme miesystäväni kanssa asuneet Espanjassa aikaisemmin pieniä pätkiä kerrallaan. Olen lomaillut Teneriffalla, Malagassa ja Barcelonassa. Haaveenani on päästä kiertämään Espanjaa vielä lisää esim. roadtripin muodossa. Haluaisin asettua jossain vaiheessa elämääni pysyvästi Espanjaan. En vielä tiedä sitä, haluaisinko asua pienemmässä kylässä, suuressa kaupungissa vaiko saarella. 

Rakastan Espanjassa rentoa kulttuuria ja espanjankieltä. Rantapäiviä, illanistujaisia isolla porukalla ja tietysti lämpöä.

Näen hyvin itseni sulautuvan Espanjalaiseen kulttuuriin ja perustavani vaikka oman yrityksen sinne.

2. Tukholma

Tukholmassa näen asuvani lähellä keskustaa. Itselleni Tukholmasta tuskin tulisi pysyvää asuinpaikkaa, mutta voisin asua siellä esimerkiksi muutaman vuoden, saada uusia ystäviä ja palata sen jälkeen joskus uudestaan. Olen vanhemmiten kiinnostunut ruotsinkielestä, ja harmitellut etten aikoinaan jaksanut sitä kunnolla opiskella. Pidän siitä, että kaupunki on isompi kuin Helsinki, ja kulttuuriin olisi helppo sopeutua nopeasti. Plussina näen vielä sen, että Helsinkiin pääsee nopeasti laivalla tai lentokoneella. 

3. Viro / Tallinna

Tallinnassa olen vieraillut useamman kerran elämäni aikana. Olen vieraillut myös Keski-Virossa ja matkustanut Viron halki Latviaan. Virossa haluaisin kuitenkin asua mieluiten pääkaupungissa Tallinnassa. Tunnen Viron kulttuurin ja kielen hyvin, sillä mieheni on sieltä kotoisin. Minulla on paljon Virolaisia ystäviä ja tuttuja. En välttämättä asettuisi Tallinnaan loppuelämän ajaksi, mutta näkisin asuvani siellä muutaman vuoden. Plussina tulee tietysti sijainti lähellä Helsinkiä, tuttu kulttuuri ja mieheni kotimaa, Vanhankaupungin kauneutta unohtamatta.

Tässä olivat tämän hetken suosikkikohteeni. Mieleen putkahtelee myös asuminen Jenkeissä tai ihan kotimaassa, Lapissa. Näistä kaikista kohteista Espanja on vienyt kuitenkin sydämeni, ja toivon että haaveeni joskus toteutuu, ja pääsen asettumaan sinne mahdollisesti pysyvästi. Viihdyn kuitenkin myös erittäin hyvin Helsingissä, joten kiirettä ei täältä pois ole lähitulevaisuudessa, ja pidänkin Helsinkiä varmasti aina kotipaikkakuntanani ja "turvasatamanani" jonne on aina helppoa palata.


Kuvat lainattu Rantapallo.fi  

Miten ja milloin kiinnostuin matkustelusta?

Haluan tässä postauksessa kertoa menneisyydestäni, sekä siitä, miten kiinnostuin matkustelusta.

Olen kotoisin pieneltä paikkakunnalta, ja näin aikuisempana arvostan luonnonläheisyyttä ja rauhaa, jossa sain lapsena kasvaa. Omakotitalomme edestä avautuivat pelto- ja metsämaisemat. Kuitenkaan lähimpään isoon kaupunkiin ei ollut kovin pitkä matka bussilla tai autolla.

Lapsuudessani en tosin osannut arvostaa sitä pientä ja tyhjää kylää, liian tutuiksi käyneitä vastaantulijoita tai ylipäätään tekemisen puutetta. Ja vielä vähemmän osasin arvostaa, mitä vanhemmaksi kasvoin.  

Teini-ikäisenä aloin jo todella kaivata isoon kaupunkiin muuttoa. Ainoa asia josta silloin unelmoin, oli Suomesta kokonaan pois muuttaminen. Halusin kokea jotain aivan uutta, mahdollisimman paljon kerralla ja mahdollisimman erilaista elämää, jota siihen asti olin elänyt. Koin olevani lukossa pienessä kylässä, ja koin etten pystyisi tai haluaisi toteuttaa itseäni siellä.

Ylä-asteen loputtua muutin Helsinkiin. Suunnitelmani tuolloin, 16 vuotiaana, olivat seuraavat: kävisin mahdollisimman nopeasti ammattitutkinnon, täyttäisin 18 vuotta, ja muuttaisin heti ulkomaille etsimään töitä ja asumaan sinne pysyvästi.

Tällaiset suunnitelmani olivatkin melkein täysi-ikäistymiseeni asti, kunnes totuus iski vasten kasvojani. En uskaltanut lähteä reissuun yksin. En uskaltanut jättää kaikkea tuttua ja turvallista taakseni ja vain ikään kuin karata.

Olin juuri saanut hyvän työpaikan huonojen kokemusteni jälkeen työelämässä, tutkintoni oli kesken, eikä töitä ollut ulkomailta niin yksinkertaista saada ilman kunnollista kielitaitoa tai kokemusta. Tuntui turvattomalta juuri täysi-ikäistyttyäni lähteä mahdollisesti tyhjänpäälle yksin ja menettää samalla mahdollisuuden opiskella Suomessa tutkintoni loppuun. Päätin vielä jäädä, ja aikuistua hieman. Kerätä rahaa ja hankkia työkokemusta.

Vuodet vierivät nopeasti. Kumppani tuli kuvioihin, ja sain erittäin paljon kaipaamaani kansainvälisyyttä, reissatessamme hänen kanssaan yhdessä, sekä vain olemalla hänen kanssaan yhdessä. Kuulemalla hänen kielensä ja oppimalla hänen kulttuuristaan päivä päivältä enemmän. Muuttaessamme kaupungista toiseen, ei kertaakaan matkakuumeeni noussut sietämättömäksi maisemien vaihtuessa.

Asetuimme Helsinkiin noin pari vuotta sitten. Teimme ja teemme yhä reissun mieheni kotimaahan lähes kuukausittain. Se onnistuu helposti asuessamme aivan laivaterminaalin vieressä, meren läheisyydessä. Myös tätä vapauden elementtiä arvostamme molemmat. Teemme yhdessä reissun noin kaksi kertaa vuodessa kauemmaksi.

Olemme molemmat pyöritelleet ulkomaille muuttoa jo pidemmän aikaa päässämme. Miten se onnistuisi oikeasti? Koen että meitä on vaikeaa saada pois Helsingistä työpaikkojemme ollessa vakituisia, viihtyessämme kuitenkin hyvin kansainvälisessä ympäristössä sekä pystyessämme tekemään reissuja kuitenkin muutaman vuoteen, eestinmatkojen lisäksi.

Vanhemmiten olemme tulleet vaativimmiksi siitä, millaista elämää haluamme elää. Haluammeko karavaanielämää ja pätkätöitä joista ei ole varmuutta, vai haluammeko pitää tukikohtamme Helsingissä, ja reissata tilaisuuden tullen. Olemme tällä hetkellä päätyneet viimeisempään vaihtoehtoon.

Sain itse hiljattain unelmieni työpaikan, joka muutti kokonaiskuvaa enemmän kuin olisin osannut koskaan odottaa. Näin silloin heti pidempien vapaapäiväputkien mahdollisuuden. Pystyisin tekemään lyhempiä reissuja helposti työni ohella, ja tulla silti rahallisesti hyvin toimeen.

Tästä minulle kehkeytyi ajatus soolomatkustamiseen ja tämän blogin pitämiseen, joista molemmista olen haaveillut kauan, mutta asiat eivät ole olleet toteutettavissani aikaisemmin.

Pystyisin vihdoinkin tekemään asioita joita rakastan, useammin. Koen olevani nyt tarpeeksi aikuinen reissaamaan yksin, enkä ole huolissani siitä, mikäli emme pääse vielä vuosiin muuttamaan pysyvästi ulkomaille. Tuleeko sellaista tilannetta koskaan, en tiedä, mutta olen päättänyt alkaa nauttimaan jokaisesta hetkestä ja näkemään maailmaa nyt, kun minulla siihen mahdollisuus on.

Haluan aloittaa yksin reissaamisen helpoista ja turvallisen tuntuisista matkakohteista, ja pikkuhiljaa laajentaa karttaani. Olen siis vielä aloittelija koko hommassa!

Haluan kehittyä kirjoittajana, oppia eri kulttuureista, uskonnoista ja historiasta mahdollisimman paljon, oppia kieliä, laajentaa ruoka- ja viinitietämystäni, oppia luonnosta ja eri eläinlajeista, oppia ihmisistä ja eritoten: oppia paljon lisää itsestäni!

Tervetuloa mukaan matkalleni!